Voimaantuminen-käsitteen synty ja yhteiskuntaan leviäminen

Lainaus artikkelista

Siitonen, J. 2013. Yksilön voimaantumisen perusta ja ydintekijät. Teoksessa P. Atjonen (toim.) Työ arvonsa ansaitsee. Juhlakirja 113-vuotisen kajaanilaisen opettajankoulutuksen kunniaksi. Oulu: Oulun yliopisto, 236 - 251.

Voimaantuminen-käsitteen synty ja yhteiskuntaan leviäminen

Keväällä 1995 nousi sisäisen voimantunteen (empowerment) rakentuminen päälöydökseksi ammatillisen kasvun väitöstutkimuksessani. Se oli itselleni voimakas heuristinen kokemus. Innostuin ja ajattelin, että samanlaista sisäistä voimantunnetta tulisi kaikkien ihmisten saada kokea, koska se näkyi omien voimavarojen vapautumisena, vastuullisena luovuutena ja kaiken kaikkiaan erittäin myönteisinä asioina sekä ihmiselle itselleen että sen mahdollistaneelle yhteisölle (Siitonen 1999, 61–78). Tein tuolloin tutkijana kovan päätöksen: Hylkäsin kahden vuoden aikana keräämäni 400-sivuisen puhtaaksikirjoitetun ammatillisen kasvun tutkimusaineiston. Suuntasin uuden tutkimukseni empowerment-käsitteen ytimen ja prosessin ymmärtämiseen tavoitteenani luoda yleinen teoria ihmisen sisäisen voimantunteen eli empowermentin rakentumisesta.

Vuoden ajan (1995–1996) empowerment-teemaan perehdyttyäni koin, että nyt olisi aika määritellä käsitteelle uusi suomenkielinen vastine. Suomennoksen tuli vastata tutkimukseni empiirisiä tuloksia ja aiheeseen syvällisesti perehtyneiden muiden tutkijoiden käsitystä, miten empowerment-prosessi ihmisessä tapahtuu, mitä tapahtuu ja mikä on lopputulos. Asia tuli nähdä ihmisessä itsessään tapahtuvana prosessina, jota toiset ihmiset voivat vain mahdollistaa. Syntyi voimaantuminen-käsite ja siihen läheisesti liittyvät termit ”voimaantua”, ”voimaantumisprosessi”, ”voimaantunut”, ”voimaantumaton” ja ”voimaannuttaminen”. Käsitteen suomennoksen teimme syksyllä 1996 yhdessä suomalaissyntyisen amerikkalaisprofessori Heljä Antola Robinsonin kanssa, ja se poikkeaa merkittävästi erityisesti sosiologian piirissä tehdystä valtauttaminen-termiin perustuvasta yhteiskunnallisten valtasuhteiden kautta nousevasta määrittelystä sekä sosiaalityössä käytetystä ihmisen valtaistamisen tavoitteesta.

Pidimme suomennosta sekä itsellemme merkityksellisenä, että samalla koimme löytäneemme käsitteen, joka voisi palvella suomalaisen yhteiskunnan uudistumista entistä paremmin ihmisten voimaantumisen mahdollistavaksi. Ensimmäisen tieteellisen artikkelin julkaisimme 1998, jossa esittelimme käsitteen suomennokset (Siitonen & Robinson 1998; ks. käännöksen kieliopilliset perustelut: Siitonen 1999, 93).

Vuonna 1999 julkaisemaani voimaantumisteoriaa voidaan pitää empowermentin suomenkielisen voimaantumisen käsitteen tunnetuksi tulemisen ja yhteiskuntaan leviämisen alkupisteenä Suomessa. Lukuisten koulutusten, lehtihaastatteluiden ja kirjoittamiemme artikkeleiden kautta uusi käsite on tullut laajalti tunnetuksi ja tuonut samalla perustellun vaihtoehdon aiemmille valtapohjaisille empowermentin suomennoksille.

Voimaantuminen on otettu käyttöön tavoiteltavana asiana eri sektoreiden tutkimus- ja kehittämishankkeissa, palveluiden ja toimintojen suunnittelussa, esimiestyössä, opinnäytetöissä, opintojen sisällössä, työyhteisöissä, järjestöissä sekä koulutus- ja konsultointipalveluissa. On muiden muassa oivallettu, että ”Voimaantunut oppilas on paras oman oppimisensa ja kasvunsa edistäjä”, ”Voimaantunut ihminen on paras oman terveytensä edistäjä” tai ”Voimaantunut työtön työllistyy parhaiten”.

Lähteet:

Siitonen, J. 1999. Voimaantumisteorian perusteiden hahmottelua. Acta Universitatis Ouluensis E 37. http://jultika.oulu.fi/files/isbn951425340X.pdf

Siitonen J. & Robinson H. A. 1998. Empowerment: Links to teachers” professional growth. Teoksessa R. Erkkilä, A.Willman & L. Syrjälä (toim.) Promoting teachers’ personal and professional growth. Acta Universitatis Ouluensis E 32, 165–191.