Elinvoimainen yhteiskunta on yhteinen asiamme. Paradigman muutos samoin!

Taantumasta selviävä Suomi tarvitsee suunnannäyttäjäksi päättäjät (sekä tulevassa hallituksessa että oppositiossa toimivat), jotka juuri nyt käyttävät sosiaalista älyään yhdessä onnistumisen hengen synnyttämiseen. Voisiko poliittisten päättäjien kypsyyden mitata sillä, kuinka hyvin he auttavat toisiaan olemaan parhaimmillaan? Keneltä se on pois, kun ihminen näkee toisissa 100%:n ihmisarvon? Ihmisarvolähtöinen poliitikkokin ajattelee, että onpa hienoa, että minä saan tehdä töitä hänen kanssaan, vaikka hänen arvonsa voivat olla erilaiset kuin minun.

Kansalaisten luottamuksen rakentumisen, hyvinvoinnin ja elinvoiman vapautumisen kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää, että päättäjät hallituksen ja eduskunnan johdolla osoittaisivat kansalaisille, että vakavien ongelmien kanssa kamppaileva Suomi selviää yhdessä sovittavien asioiden ja tekojen kautta. Ihmisarvolähtöisessä viestinnässä annetaan arvo toiselle ja autetaan toista loistamaan.

Valtakunnan päättäjät ovat avainasemassa elinvoimaisemman Suomen tarvitseman ajattelu- ja toimintatapamuutoksen toteuttamisessa. Rahat eivät riitä palveluihin, mikäli jatkamme vallitsevalla teollisen ajan tuotantolähtöisellä ja holhoavalla paradigmalla. Päättäjien tärkein tehtävä on nyt luoda omaan toimintaympäristöönsä ihmisarvolähtöinen yhdessä onnistumisen henki ja sen mukainen uusi elinvoiman vapauttava toimintakulttuuri. Sen jälkeen on helpompaa saada toteutumaan todellinen ihmislähtöinen kansalaisen elinvoimaa tukeva palvelutoiminta ainakin julkisen sektorin arjessa.

Suomessa on satojatuhansia ihmisiä, jotka ovat julkisten palveluiden käyttäjinä kokeneet itsensä muutoksen kohteiksi. He eivät ole kokeneet itseään hyväksytyiksi ja tervetulleiksi. Heidän varmuus omasta arvostaan ja pätevyydestään ei ole vahvistunut asiantuntijan neuvojen tai ohjeiden kautta. Minäkuvan kielteisyys on muuttunut entistä kielteisemmäksi, kun on epäonnistunut asiantuntijan ohjeiden noudattamisessa. Näiden ihmisten voimaantumisen taso on jäänyt vaarallisen ja huolestuttavan alhaiselle tasolle (0-2 tasoille asteikolla 0-5). Monien syrjäytymässä olevien ihmisten (esim. työttömien ja pitkäaikaissairaiden) kohdalla elinvoima on jo kouluaikana alkanut heikentyä ja voimaantumisen perusta on rakentunut heikoksi.

Nyt on aika tarkistaa toimintamalleja palveluita järjestävissä organisaatioissa. Ensiksi voidaan kysyä, vaikuttaako asiakkaan tai henkilöstön voimaantumisen tason vahvuus tai heikkous organisaatiomme perustehtävässä onnistumiseen ja tavoitteiden saavuttamiseen? Toiseksi, onko yhteisössämme ihmisarvolähtöinen elinvoiman vapauttava toimintakulttuuri ja siihen liittyen, millaisilla asioilla, teoilla, ohjaus- ja toimintamenettelyillä saamme palvelussamme asiakkaan voimaantumisen perustan vahvistumaan (taso nousee 0-2 tasoilta 3-5 tasoille) ja vapautuvan elinvoiman suuntautumaan hänelle tärkeiden tavoitteiden saavuttamiseen. Monilla palvelualoilla on tarpeen lisätä toiminnallisuutta ja konkreettista tekemistä, koska niiden kautta mahdollistetaan onnistumisen kokemukset. Ihmisarvolähtöisessä kulttuurissa autetaan toisia olemaan parhaimmillaan ja tehdään onnistumisen kokemukset näkyväksi. VALTAKUNNAN PÄÄTTÄJÄT NÄYTTÄKÖÖT ESIMERKKIÄ. Maan hallituksella ja eduskunnalla on rahat vähissä ja budjetit tiukkoja, mutta kansa palkitsee ja ”säästää rahaa” nostamalla oman elinvoiman ja voimaantumisen tasonsa parilla pykälällä korkeammaksi, kunhan Arkadianmäeltä ensin nousee ihmisarvonlippu merkiksi yhdessä onnistumisen hengestä ja elämänuskon löytymisestä. Tuleva hallitus voisikin ottaa tavoitteekseen kansakunnan voimaantumisen tason nostamisen ihmislähtöisen palveluyhteiskunnan rakentamisen kautta.